Monet etelästä junalla Savion suuntaan matkustavat ihmettelevät yhä radan oikealla puolella avautuvaa kuun maisemaa. Alueella kasvoi vielä vuosituhannen vaihteessa komea metsä.

Kunnes joidenkin viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden päähän iskeytyi ajatus, että sinne voitaisiin perustaa mahtava logistiikkakeskus, jollaista useat muutkin Etelä-Suomen kunnat silloin havittelivat alueelleen. Logistiikkakeskuksen nimeksi tuli KerCa, hellittelynimeksi Kersa. Lopuksi otettiin käyttöön asiallisempi versio Kerca. Sopimuskumppaniksi ja idean toteuttajaksi löytyi SRV Viitoset-yhtiö.

Mutta ei syntynyt idean pohjalta takkia, ei edes liivejä. Keravan kaupunginvaltuusto päätti 13. toukokuuta 2013 vähin äänin purkaa kaupungin ja mainitunyhtiön välisen sopimuksen.Valtuuston uusista jäsenistä aniharva tiesi, mistä Kercan kohdalla oikein oli kyse. Vanhoista suurin osa halusi vaieta.

Kalliiksi tuli

Sopimus ja sen purkaminen tulivat veronmaksajille todella kalliiksi. Miten paljon rahaa nielivätkään turha suunnittelu ja kaavoitus ja alueen seisottaminen tyhjän panttina! Lisäksi kaupunki osti SRV:ltä takaisin sille myymänsä 4 ha:n tonttialueet 1,8 miljoonalla eurolla ja myi yhtiölle samansuuruiset tonttialueet vain puolella hinnalla eli 0,9 miljoonalla eurolla.

Viranhaltijan, maankäyttöpäällikkö Merja Vikman-Kanervan mukaan myyntihintaan vaikutti kaupunginvaltuuston aiemmin keväällä tekemä päätös, jolla teollisuustonttien hinnoittelu muutettiin pinta-alaperusteisesta kerrosalaperusteiseksi. Ei voi muuta kuin epäillä, että tuolla muutoksella viranhaltijat petasivat vaikeaksi osoittautunutta sopimuksen purkua. Kaupunki kärsi huomattavan tappion.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puolesta Kari Kuulaan kannattamana esitin kokouksessa asian palauttamista, jotta kaupunginvaltuusto saisi mahdollisuuden muuttaa myyntihinnoittelua vastaamaan ostettavan alueen hinnoitteluperiaatteita.Valtuuston 51:stä jäsenestä vain meidän 4-henkinen ryhmä oli palauttamisen kannalla. Seuraavaksi esitin koko asian hylkäämistä valitettavaksi samoin tuloksin.

Unelma Kercasta

Erittäin salaisena viime vuosikymmenellä valmisteltu sopimus tavoitteli Keravalle mahtavaa logistiikkakeskusta, jonka piti työllistää jopa 1 000 henkeä yli 130 hehtaarin eli n. 200 jalkapallokentän suuruisella alueella Etelä-Saviolla.

Keravan logistiikkakeskus, Kerca, Kersa tai KerCa, olisuunniteltu raideliikenteen ja maantieliikenteen yhdyspisteeksi. Katsottiin, että se sijaitsi logistisesti erinomaisesti pääradan ja Lahden moottoritien välissä ja sieltä olisi suora raideyhteys Vuosaaren satamaan. Siitä piti tulla erittäin merkittävä välilastausasema.

Myös Venäjälle ja sieltä Kaukoitään suuntautuva liikennettä ajateltiin voitavan palvella Keravalta.
“Sijainti on erinomainen, kaupungin yrityspalvelut on arvioitu Uudenmaan parhaimmiksi, SRV on maan vahvimpia osaajia uudenlaisten rakennuskokonaisuuksien kehittäjänä ja alueen oppilaitokset ovat valmiita tekemään räätälöityjä paketteja työvoiman saatavuuden varmistamiseksi”, Keravan silloinen kehitysjohtaja Harri Nikander hehkutti.

Varoituksen ääntä ei kuultu

Keravan Vasemmistoliiton valtustoryhmä, etunenässä Heikki Komokallio, varoitteli Kerca-hankkeesta nuoden 2008 loppupuolella sekä valtuustoaloitteella että Kercan infosssa 26.11.08 pidetyllä puheenvuorolla:

“Hanke on perustunut utopiaan, että Vuosaaren satama-alue ei riitä ja Kerava on ensimmäinen paikka, jossa voidaan hyödyntää Vuosaaren rataa. Rata merkitsisi kuitenkin huomattavia investointeja ja ongelmia.

Radan rakentamiskustannuksia ja vaikutuksia ei ole selvitetty. Monien teknisten ongelmien vuoksi ne ovat hyvin merkittävät. Rata edellyttää myös maantason alentamista normaalista, mikä aiheuttaa suuria maansiirto- ja läjitysongelmia sekä kaatopaikan myrkyllisten vuotovesien valumisvaaran. Ongelmia lisää kalliin hulevesijärjestelmän rakentaminen. Kun aluetta rakennetaan vaiheittain, yritykset valikoituvat niin, että ne eivät tarvitse rautatietä, sen tarve pienenee ja tulee kannattamattomaksi. On myös epäiltävä, onko siirtolastaus näin lähellä Vuosaarta tarpeen.

Todennäköisesti kallista moottoritien liittymää ei tule läjitysongelmien supistaessa alueen kapasiteettia ainakaan ilman kaupungin huomattavaa rahoitusosuutta, mikä heikentää oleellisesti hankkeen kannattavuutta.

Tilapäinen hulevesijärjestelmä on hukkainvestointi, kun logistiikkakeskus kutistuu realististen tosiasioiden edessä.

Hanketta esitetään toteutettavaksi vaiheittain ja niin, ettei kaupungille aiheudu riskiä. Osan riskistä kantaa SRV, mutta kaupungin riskillä ovat vielä avoimiksi jäävät isot asiat, joista SRV voi vetäytyä, kun saa ensivaiheen toteutetuksi:
– mahdollisen erittäin kalliin ratayhteyden rakentaminen
– maankaatopaikat, pilaantuneiden maiden hoito ja kaatopaikan myrkyllisten vuotovesien vaara
– lopullinen hulevesijärjestelmä, joka tulee kalliiksi, kun maa tasataan radan
edellyttämään alempaan tasoon
– moottoritieliittymä, josta tielaitos tuskin maksaa suurtakaan osaa tai kaupunki rahoittaa ja valtio maksaa osamaksuilla

JOHTOPÄÄTÖS

Hanke pitää palauttaa kaupungin normaaliksi hankkeeksi ottaen huomioon em. realiteetit ja olemassa oleva katu- ja vesihuoltoverkon hyödyntäminen. Hulevedet voidaan hoitaa taloudellisemmin ilman tilapäisjärjestelyjä. Kaupungille aiheutuvat kustannukset ovat hyvin ennakoitavissa.

Kaupunki markkinoi tontit ja valikoi alueen käytön kannalta tarkoituksenmukaiset yritykset. Näin voidaan välttää myös tehottomien konttikenttien syntyminen. SRV:tä ei tarvita välimiehenä, sillä se ei tuo lisäarvoa.”

Näin siis Heikki viitisen vuotta sitten. Valitettavasti ei häntä eikä valtuustoryhmäämme otettu vakavasti. Olisi säästynyt rahaa moniin asukkaiden kipeästi tarvitsemiin palveluihin. Ei tarvitsisi miettiä leikkauslistoja. Yhtä harmillista on ollut monen suunnittelijan arvokkaan työn valuminen hukkaan.

Maila Hölttä