Kuntauudistusta keskisellä Uudellamaalla toteutettaessa on otettava tavoitteiksi työssäkäynnin ja asioinnin helpottaminen, hyvinvointipalvelujen turvaaminen, ympäristökuormituksen jarruttaminen sekä kohtuuhintaisen asuntotuotannon, erityisesti vuokra-asuntotuotannon, ja joukkoliikenteen edistäminen. Tuusulassa järjestämässään tapaamisessa useimmat Järvenpään, Keravan ja Tuusulan vasemmistoliittolaisista katsoivat, että näiden tavoitteiden toteuttaminen helpottaisi ihmisten arkea.

Tapaamisessa nousivat myös esiin Vasemmistoliiton linjaukset kuntauudistuksesta. Näitä ovat vahvat peruskunnat, jotka kykenevät itse tuottamaan kuntalaisten tarvitsemat hyvinvointipalvelut. Palvelut ovat tärkeämpiä kuin vaakunat, eli kuntien rajat eivät ole pyhiä ja muuttumattomia. Kuntauudistuksen ytimessä tulee olla demokratia eli kuntalaisten mahdollisuudet vaikuttaa asuinympäristöönsä. Heitä on siihen myös kannustettava. Vaaleilla valittavien päätöksentekoelinten valtaa on korostettava.

Vaikka Helsingin seutu on nähtävä yhtenäisenä työssäkäynti- ja asiointialueena, ei siitä ole mielekästä muodostaa yhtä kuntaa. Lähtökohtana enemmistö keskustelijoista piti Tuusulan, Keravan ja Järvenpään muodostamaa maantieteellisesti ja historiallisesti yhtenäistä aluetta, jota täydentäisi Sipoon pohjoisosa. Myös muita reuna-alueita tulisi pohtia naapurikuntien kanssa.

Koska Helsingin seudun metropolialue tarvitsee myös kokonaisuuden huomioivaa päätöksentekoa, pidettiin järkevänä erillistä metropolihallintoa. Sille kuuluisi mm. maankäytön yleiskaavatasoinen suunnittelu ja päätöksenteko, erityisesti vuokra-asuntotuotannosta huolehtiminen, ympäristönsuojelu, liikenneratkaisut ja joukkoliikenteen kehittäminen sekä alueellinen maahanmuuttopolitiikka.

Metropolialueen ylin päätäntävalta olisi vaaleilla valitulla metropolivaltuustolla, joka valittaisiin kunnallisvaalien yhteydessä. Kunnallisverosta tulisi paikallisvero, joka jaettaisiin kuntien ja metropolihallinnon kesken.