Keravan Vasemmiston kaupunginvaltuutettu Joel Vakkila puhui vappupuheessaan Aurinkomäellä 1.5.2018 inhimillisen ja ennaltaehkäisevän päätöksenteon puolesta.
Voit katsoa puheen taltioinnin myös Facebook-sivultamme.
Hyvät ystävät!
Vapun juhlinnalla on pitkät perinteet. Toukokuun koittaessa suomalaiset ovat kerääntyneet jo muinaisista ajoista saakka juhlimaan pian koittavaa kesää. Meillä Keravalla vanhimmat asutukset on jäljitetty aina kivikaudelle saakka. Tässä valossa on jännittävää pysähtyä pohtimaan kuinka monta keravalaista vappua historian saatossa on juhlittu.
Tietysti Vappu on myös kansainvälinen työläisten juhlapäivä. Tämän perinteen nimissä onkin Vapun päivänä ollut hyvä järjestää marsseja, pitää puheita ja kokoontua kesteihin. Vanha työväen Vapun iskulause, “kahdeksan tuntia työtä, kahdeksan tuntia virkistystä, kahdeksan tuntia lepoa”, on mielestäni hyvä muistella mieleen, sillä tämän päivän kiireisessä elämässä unohtuu helposti varsinkin tuo virkistyminen.
Kuluneena keväänä meitä on yhdistänyt useammat mielenilmaukset. Tammi-helmikuun vaihteessa järjestetty hallituksen aktiivimallin vastainen mielenosoitus sekä varhaiskasvatuksen palkkaukseen ja tulevaan varhaiskasvatuslakiin liittyvät mielenosoitukset ovat rytmittäneet kevättä.
Lastentarhanopettajana olen seurannut tarkasti jälkimmäistä keskustelua. Se on herättänyt kiinnostusta omista työehdoista ja tuonut tunteita pintaan työkentällä. Eräs työkaverini pohti ääneen ettei reilun parikymmenen vuoden työuransa aikana ole kokenut mitään vastaavaa kuohuntaa. Nyt onkin syytä kuunnella ja ottaa tosissan varhaiskasvattajien liikehdintä.
Viime vuosina on varhaiskasvatuksen vastuu kasvanut suuresti. Tätä painottaa pelkästään jo se, että lakattiin puhumasta päivähoidosta ja alettiin käyttämään nimen omaan “kasvatus”-termiä. Käytännön tasolla tämä on vaikuttanut pedagogisen arvioinnin ja suunnittelun painottumisessa. Kaikesta huolimatta työn vaativuutta ja kuormittavuutta ei olla mitattu riittävästi.
Tästä laimilyönnistä ovat saaneet kärsiä kaikki asiakaspinnassa työskentelevät, niin lastenhoitajat, lastentarhanopettajat kuin päiväkodin johtajat.
Minä näen tämän ongelman kahdella tasolla. Yhtäältä varhaiskasvatuksen palkkaus ei ammattinimikkeestä riippumatta ole riittävä. Keravalla lastentarhan opettajat ovat keränneet yli tarvittavat 700 allerkirjoitusta kuntalaisaloitteeseen palkankorotuksia varten. Tässä onnistuttiin ensimmäisenä kuntana Suomessa ja tämä alleviivaa sitä kuinka todellisena ongelmana tämä nähdään. Haluan kuitenkin painottaa, että tämän hetkisestä julkisesta keskustelusta huolimatta, lastentarhanopettajat eivät ole ainoita ketkä tarvitsevat palkan määrän tarkastelua. Lastenhoitajien palkkauskaan ei ole missään nimessä linjassa tämän hetkisen yhteiskunnan hintalapun kanssa.
Toisaalta työvoiman resursointi ei myöskään vastaa niitä perustehtävän haasteita, mitä kentällä kohdataan. Näitä haasteita ovat esimerkiksi kasvavat ryhmäkoot sekä erityistä tukea tarvitsevat lapset.
Uudella varhaiskasvatuslailla haluttaisiin päiväkoteihin lisää korkeakoulutettuja työntekijöitä ja vähemmän lastenhoitajia. Tällaisessa ratkaisussa resurssia suunnataan väärään suuntaan, sillä mikään tutkintonimike ei tuo määräänsä enempää lisäkäsipareja päiväkoteihin.
Keravalla varhaiskasvatuksen saralla on saatu aikaan viisaita päätöksiä. Olemme tahtoneet pitää ryhmäkoot pieninä ja sen lisäksi meillä on tehty oikean suuntaisia valintoja sijaisjärjestelyiden suhteen. Nämä ovat merkittäviä askelia kohti paitsi laadukkaampaa varhaiskasvatusta mutta myös parempia työntekijän oloja.
Vuosi sitten kunnallisvaaleissa Keravalla koettiin merkittävä muutos ryhmien kannatuksissa. Sosiaalidemokraatit saivat suurimman äänipotin ja Vasemmistoliitto neljänneksi suurimman, kasvattaen valtuustopaikkamääränsä neljästä paikasta kuuteen. Meillä Keravalla on siis tällä hetkellä oivat lähtökohdat ponnistaa kohti kaikki huomioon ottavaa politiikkaa.
Yksi tärkeä tavoite on se, että saamme vaivalla neuvotellun budjetin täytettyä. Meillä Keravalla on ollut paha tapa jättää budjettia käyttämättä ja sen sijaan kerskua kuinka hyvin saimme jälleen säästettyä rahaa. Itselleni tässä näyttäytyvä perustavan laatuinen ongelma on se, että ryhmät laidasta laitaan sitoutuvat yhdessä näihin neuvoteltuihin talouden raameihin, mutta silti jäämme istumaan rahakirstun päälle.
Me tarvitsemme rohkeampaa talouden hoitoa ja nopeampaa reagointia. Jos budjetissa on tilaa, täytyy sinne varmoin ottein sijoittaa esimerkiksi suoria toimia hyvinvoinnin edistämiseksi.
Toinen mielestäni tärkeä tavoite liittyy juuri hyvinvointiin ja siihen kuinka hahmotamme sitä. Hyvinvoinnista puhuttaessa keskitytään usein tarkastelemaan helpommin mitattavia ulottuvuuksia, kuten koulutuksen laatua tai liikuntaan liittyviä järjestelyjä. Meidän täytyy kuitenkin ymmärtää hyvinvointi laaja-alaisempana asiana. Siinä on kyse ihan siitä, kuinka me tunnemme osallisuutta elinympäristössämme. Kuinka vahvasti tunnemme sen, että sinulla ja minulla on merkitys ja vaikutus meitä ympäröivässä maailmassa.
Me olemme jo kuluneena vuotena saavuttaneet merkittäviä asioita Keravalla. Kenties tässä näkyy tämän valtuustokauden uudet tuulet.
Alle 20 vuotiaille keravalaisille saatiin neuvoteltua maksuton ehkäisy. Tämä ei ole vähäpätöinen asia vaan merkittävä hyvinvointia edistävä uudistus. Ilahduttavaa on myös se, että tämän asian kanssa ollaan aivan eturintamalla muiden pääkaupunkiseudun kuntien kanssa eikä niin sanotusti takaa-ajo asemassa. Keravalainen maksuton ehkäisy on ollut myös hienosti esillä julkisuudessa pilke silmäkulmassa tehtyjen “Keravan kolli”-kondomien ansiosta.
Ensi kesäksi me saimme järjestettyä myös alle 16-vuotiaille maksuttoman sopparuokailun. Tämä on pitkään esiintynyt valtuustoaloitteiden lehtisillä ja on mahtavaa, että tällainen asia pystytään vihdoinkin järjestämään. Tämän asian saralla keskutelu jatkuu tällä hetkellä soppalounaan jakopaikkojen määrän muodossa. On tärkeää, että mahdollisimman moni voisi nauttia tällaisesta hyvästä omalla asuinalueellaan.
Kolmantena muttei missään nimessä vähäpätöisimpänä saavutuksena haluan mainita asunnottomien ensisuojan perustamisen Keravalle. Ensisuoja Essu avasi ovensa maaliskuussa ja jo viimeviikolla se majoitti kuudella petipaikallaan viittä yöpyjää! Kuulin, että avatessaan ovensa, yksi yöpyjä oli liikuttunut epäuskoisena voidessaan yöpyä pitkästä aikaa häntä varten järjestetyssä huoneessa. Toden totta, tätä aikaisemmin lähialueilla ei ole ollut tarjota asunnottomille ensisuojaa.
Hyvillä päätöksillä pystymme vastaamaan elämän eteen heittämiin haasteisiin, mutta parhaat päätökset ja valinnat ovat kuitenkin niitä, millä pystytään välttämään ongelmat jo ennen niiden syntymistä. Tällaiset ennalta ehkäisevät menetelmät ovat tehokkaita hyvinvoinnin kannalta, mutta niiden vaikutusten arviointi päätöksenteon hetkellä on vaikeaa. Meidän täytyy pystyä hahmottamaan parhaalla mahdollisella tavalla päätännän suoria ja epäsuoria vaikutuksia yli budjettikausien. Kaikille asioille ei voida asettaa helposti hahmotettavaa rahallista arvoa, mutta se ei missään nimessä tee niistä arvottomia.
On myös tärkeää, että tarkkailemme elinkaarta kokonaisuutena, jottei mitkään ikäryhmät tulisi laimilyödyiksi. Keravan pitää pystyä olemaan koti keravalaiselle. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että eläkeläisillä täytyy olla mahdollisuus harrastaa ja elää, opiskelijoita ei ajeta äitiensä sohville tai Vantaalle ja perheet voivat tarjota lapsilleen iloisen ja virikerikkaan lapsuuden.
Me, Vasemmisto ja Sosiaalidemokraatit, olemme Keravalla nyt vahvoja sanoittamaan niitä jokaiset huomioon ottavia arvoja, jotka ovat lähtökohtia tasavertaiseen ja onnelliseen eloon.
Hyvää Vappua!