Keravan uusin kaupunginjohtaja Petri Härkönen haaveilee uudesta uljaasta keskustasta, jota komistaisivat taivaita hipovat tornit.Mallia lienee haettu Dubaista. Haave on toistaiseksi juuttunut kaupunkikehitysjaostossa luottamushenkilöiden mietintämyssyn alle.He kun eivät tunne rakentamisen edellytyksiä eivätkä kustannuksia. He eivät tiedä, mihin tässä loppujen lopuksi päädytään.
Näyttää siltä, että kaupunki joutuu maksumieheksi. Rakennusoikeuden myynnillä ei kateta rakennusten nykyarvoa eikä pysäköintiä pystytä ratkaisemaan taloudellisesti.
Olen valtuutettuna seurannut läheltä ja pitkään kaupunginjohtajiemme kunnianhimoisia tavoitteita ikuistaa oma muistomerkkinsä Keravan kaupunkikuvaan.
Arvostamani Yrjö Ahomaa jätti jälkeensä Aurinkokylän epäonnistuneen lämmitysratkaisun. Sillä ei pystytty tehokkaasti eikä kohtuullisin kustannuksin hyödyntämään auringon lämpöä. Saviolta, Juurakkokadun lähistöltä löytyy hylätty betonirakennelma. Tuon kokeilun kustannukset maksoi onneksi Sitra, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto.
Toisena suurena tavoitteena oli Säteilyturvakeskuksen houkutteleminen Keravalle. Ihan kalkkiviivoilla hanke kariutui. Aikaa ja rahaa oli kulunut hukkaan..
Seuraava kaupunginjohtajamme oli Pertti Mattila. Hän haaveili päällystävänsä kaupungin ydinkeskustan marmorilla. Kaupungille oli onneksi, että hän noin kahden vuoden kuluttua hakeutui toisiin tehtäviin.
Mattila ehti käynnistää Vankeinhoidon koulutuskeskuksen suunnittelun. Koulutuskeskus oli tarkoitus liisata valtiolle ja sen piti olla nk. signaali-investointi, joka poikisi lisää valtion laitoksia. Tämä unelma maksoi kaupungille 5 miljoonaa markkaa. Myös kulttuuritaloa suunniteltiin 5 miljoonalla markalla, kunnes todettiin, että sen käyttökustannukset nousisivat liian korkeiksi. Tässä olisi kannattanut ottaa oppia Järvenpään kokemuksista.
Lisäksi Mattilan aikana järjestettiin keskustakilpailu. Lyhyestä kapunginjohtajuudesta huolimatta hän kävi polleana noutamassa Safa-palkinnon, joka myönnettiin Keravalle pitkäaikaisesta kävelykeskustan kehittämisestä.
Vauhti kiihtyi, kun Pekka Kettunen valittiin kaupunginjohtajaksi. Hän sai monet luottamushenkilöt innostumaan kävelykadun kattamisesta. Syntyi monenmonia piirustuksia, jotka nyt pölyttyvät arkistojen kätköissä.
Kettusta voinemme kiittää Koffista, mutta hänen kalleimmaksi ja epäonnisimmaksi hankkeeksi koitui Ahjon kunnianhimoinen asuntoprojekti, joka siirrettiin päätöksentekijöiden kontrollin saavuttamattomiin perustamalla sitä varten Ahjo Oy. Sen tietotaito piti villeimpien suunnitelmien mukaan ulottaa ihan Pietariin asti.
Rahaa kului kalliiden rakennuttajakonsulttien palkkaamiseen. Mukana oli myös Kettusen entinen konsulttifirma Liikennetekniikka. Konsultit eivät hallinneet tiukasti säädeltyjä Arava-kustannuksia, vaan Ahjo Oy:ssä elettiin lainoilla ja syötiin etukäteen muiden rakennuskohteiden rakennuttajapalkkiot. Yhtiö menikin konkurssiin. Kaupunki joutui maksamaan 17 miljoonan markan velat.
Rolf Paqvalinin kuningasajatuksena oli Kercan logistiikka-alueen rakentaminen Vuosaaren satamaan tukeutuvine sivuraiteineen. Kun rata on osoittautunut kannattamattomaksi, ovat suunnitelmat menossa uusiksi. Paljonko tuhlautui rahaa turhiin suunnitelmiin, olisi kiinnostavaa tietää. Valmisteluvaiheessa erittäin salaisena pidetty hanke ei ollut kenenkään hanskassa.
Toivottavasti kaupunginjohtaja Härkönen tutustuu varoittaviin esimerkkeihini ja kerää jäitä hattuun jäätiköitä ylittäessään.
Maila Hölttä